Nousi kerran metsän takaa
Tuuli vieraan maan
Ja nosti aallot suuren veden
Rikkoi vanhan ha'an
Syväll' tietää mielessään
On aika lähtee pois
Kun metsä kutsuu kulkijaa
Rauhan sielulleen se tois'
Kylmäks' käynyt maa
Jo kutsuu taas sen kulkijaa
Vuoret rikkoo taivaanrantaa
Mielen kirkastaa
Tie se kutsuu kulkijaa
Pois vie se näiltä main
Ja raskaaks' käynyt sydän huutaa
Rauhaa erämaan
Kuiskaus puiden latvoista
Tuo rauhan sydämeen
Haukka huutaa hyvästin
Talven ensi tuuleen