Kasvoton jumala, katoava humala
Selväpäisyyteen vaipuva vainaja
Vain kuolemaa koskettaa kalpea hahmo; vain tuonelaan kapsahtaa huorien alho
Rukoile ruttoa, runoa raatoa raiskaavaa!
Perikato ympärilläs' valtoimenaan
Pyhitä paimentas', perkeleen piinaamaa!
Maassa tuhkaa on valkeanaan
Armon pakkopaita nyt lihaas' lyö! Armon pakkopaita nyt sielus syö!
Kuviteltu koreus karitsaas' koristi
Valon lapsi nyljetty
Tahraton, pelastajaksi syytetty nyt yllä alttarin kuihtuu
Ympärilläs' vain vanhoja vainoja
Eksynyt. Kulkutauteja lietsoi
Sielussas' vain vaurioita; armon pakkopaita