Voin tuntea, miten tämä harmaus ympärilläni tiivistyy ja lähestyy minua
Sen hengitys, se kauhistuttava hengitys, en voi paeta sen kalsean kosteaa huohotusta
Sen katse raapii ihoani, kuin ruosteinen kirveen terä
Painaen yhä kovemmin ja kovemmin kaulaani
Kunnes en voi hengittää - minun on päästävä pois
En ymmärrä, miksi minun pitäisi välittää tippaakaan näistä oksettavista, luotaan työntävistä, säälille Kelpaamattomista sioista, joita kutsutaan ihmisiksi?
En ymmärrä, miksi niiden pitäisi edes olla olemassa
Mikä sairas pila saikaan tällaisen maailmaa kalvavan syövän edes aikaiseksi?
On aika polttaa tämä kaupunki
On aika saattaa ihminen maillensa