Ihminen. Miten surkea olento, joka ei koskaan tiennyt
Mistä hän tulee, mihin hänen pitäisi mennä, taikka, missä hän oikeastaan on
Siitä saakka, kun hänet revittiin ulos kohdusta, on hän ollut tajuton
Hän kasvoi, mutta miksi? Sitä hän ei tiennyt
Merkitys. Onhan oltava merkitys. Ei. Sitä hän ei koskaan löytänyt, vaikka yrittikin
Ihmiskunta on aina tähyillyt tähtiin löytääkseen jotakin merkityksellistä
Sieltä he löysivät jumalat; Siten löytyi tarkoitus, idea, he olisivat kaikkeuden keskus
Usko soi heille päämäärän; Usko toi jotakin tavoittelemisen arvoista: paratiisin
Tosin pian se muuttui savuiseksi metalliseksi helvetiksi
Silloin heille valkeni, ettei ihmiskunta ollut kaikkeuden keskus; Pian he huomasivat jumalten kuolleen
Ihminen redusoitui mitättömyydeksi. Taas kerran tyhjäksi. Pyhä Olemattomuus
Mutta oliko hän koskaan mitään muuta? Ei