Saarnamies sakastissa kohtaa Loppunsa
Kun rikinkatkuisena hahmot Esiin astuvat
Roviot syttyivät kerran
Tänään jälleen syttyvät
Kun kauan sitten Velkaantuneen uskon nylkevät
Ei kuolemalleen syytä tule Tietämään
Menneisyyden aavet surmaa Ristin nähdessään
Kun kauan sitten syyttömät Teloitit
He ovat palanneet kostamaan
Saatanan marionetteina
Tuli nuolee kirkon puuta
Kuin kapinen koira luuta
Ruumiit pinottuina sisään
Ei kasvot kohti itää
Liekit hohtaen roihuavat Kaiken tuohavat
Liekit hohtaen kumartavat Mustaa kuuta
Kun kauan sitten syyttömät Teloitit
He ovat palanneet kostamaan
Saatanan marionetteina