yÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöllÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tuut tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kotiin, ruokit kissat, purat vastaajan
poltat tupakan, meet kuumaan kylpyyn, safkaat jotain
peset hampaat ja kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäyt nukkumaan
aamu, syÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöt appelsiinin, ruokit kissat, lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähdet lenkille
kun tuut takaisin juot kahvia, soitat tutuille
kutsut ne tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänne kylÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän lauantaiksi
taas sua katonrajasta mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä katselen, oon sun kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänen
nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän joskus unta ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oon ihminen, mut sulle oon vain kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänen
ilta, ne sanoo ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäteilet mut sua vituttaa
liikaa juot, saat raivarin ja heitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät jengin ulos,
sammut, kissat riehuvat yÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂön
taas sua katonrajasta mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä katselen, oon sun kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänen
nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän joskus unta ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oon ihminen, mut sulle oon vain kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänen
keitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät kahvia ja koetat koota ajatuksia
jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkaapin oveen teippaat lihavan hirviÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂön kuvan
meet ulos ja kun tuut takas, kirjoitat kasan postikortteja
pahoittelet tapahtunutta, lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäisit mieluummin pommeja
ja sen kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsen joka sua piiritti sen aamun
hesarilla kahvikupin viereen nitistit
olin kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänen, olin kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänen, sua katonrajasta enÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä katsele en
olin kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänen, ja niin kauan kuin sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kesti, olin onnellinen