Etäisyys välillämme mittaamaton taival
Tomuinen taivas missä mustat siivet kiertelee kehää
Kangastusten kaupunkiin aina liian pitkä matka on
Jos lakkaa uskomasta siihen kaiken voi menettää
Armotonta kivipintaa käy juoksu aamun ankeuteen
Eroosion uurtamaa kraateria
Autiomaa on sydämen muotoinen
Tuomiotaan ei pysty pakenemaan
Mitä kylvää se kasvaa polttavan kaipuun
Haavekuva kaunein on luotu särkymään
Autiomaa
Yksin istun eksyneenä kaipaamassa keidasta
Nimes halkeilleilla huulilla nyt pisarana helmeilee
Ei löydy kotia sydämelle
Minne se nyt heitetään?
Minne se nyt heitetään?
Muinaista merenpohjaa
Vieraan maan
Autiomaa on sydämen muotoinen
Tuomiotaan ei pysty pakenemaan
Mitä kylvää se kasvaa polttavan kaipuun
Haavekuva kaunein on luotu särkymään
Kaipaus kasvaa piikkipensaastaan
Polun varrelta joka on niin tuskaisen ehdoton
Autiomaa on sydämen muotoinen
Tuomiotaan ei pysty pakenemaan
Mitä kylvää se kasvaa vain polttavan kaipuun
Haavekuva kaunein on luotu särkymään
Autiomaa