Pimeys on kuin syleily hiljaisuuden
Pimeys on paikka jossa ajatukset kuiskivat
Pimeys on kuin kouran kylmän kosketus
Pimeys syö sielua haurasta
Pimeys ei tunne armoa
Pimeyden sylistä kuitenkin valo vielä nousee
Pimeys ei voi niellä valoa, joka palaa sydämessä
Liekki sydämestä löytää aina reitin ulos
Askeleet raskaat painautuu maata vasten
Ystävät pois tie vie edessä
Mutta sydän sykkii ja usko elämän
Pimeyden syleilyssä kaipaamme valoa
Pimeyden otteessa tunnetta siitä oikeasta
Aika muistot kipeimmät saisi muuttumaan
Aika, ne muotoon siedettävään taipumaan
Kaikkien on elämässä kohdattava itsensä
Tehtävä matka sisimpäänsä
Vasta silloin voimme nähdä kaiken selvästi
Askeleet raskaat painautuu maata vasten
Ystävät pois tie vie edessä
Mutta sydän sykkii ja usko elämän
Pimeys väistyy valon tieltä
Pimeys pakenee, kun löytää rinnalle oikean
Itselleen oikean,valontuojan
Valo viimein murtaa pimeyden
Täyttää sydämen lämpö ikuinen
Tie joka ennen oli niin synkkä
On nyt kirkas, täynnä toivoa tulevasta
Askeleet raskaat painautuu maata vasten
Kädet yhdessä kuljemme maailmaa vasten
Ystävät pois tie vie edessä
Mutta sydän sykkii ja usko elämän