Vain yksi valvoo taas
Yön tyhjyyteen hän tuijottaa
Seuraa kuuta nousevaa
Hohtaa valoaan niin kalpeaa
Tottunut on ääneen sen
Ääneen yöllisen hiljaisuuden
Miettii miks ei unta saa
Mietteet mitättömät valvottaa
Kunnes tietoisuus hämärään jää
Lepoon unettoman siivittää
Kerrankin hän unta saa
Pääsee unen maailmaan
Suureen maailmaan
Siellä kaikki olla voi
Niin kuin aina unelmoi
Niin kuin unelmoi
Unen maassa olla saa
Liian pienen hetken vaan
Pienen hetken vaan
Unimaailman haurauden
Rikkoo ääni kaukainen
Ääni kaukainen
Aamu valkenee
Taas viettää päivän sen
Rajalla heikon tietoisuuden
Pelkää yötä seuraavaa
Jälleen valvooko kuu seuranaan
Viimein yö taas laskeutuu
Hän mietteisiinsä harhautuu
Muu maailma saa nukahtaa
Yksi tuomittu on valvomaan
Kunnes tietoisuus hämärään jää
Lepoon unettoman siivittää
Kerrankin hän unta saa
Pääsee unen maailmaan
Suureen maailmaan
Siellä kaikki olla voi
Niin kuin aina unelmoi
Niin kuin unelmoi
Unen maassa olla saa
Liian pienen hetken vaan Pienen hetken vaan
Unimaailman haurauden
Rikkoo ääni kaukainen
Ääni kaukainen
Aamu valkenee
Siellä kulkea saa
Läpi taivaan ja maan
Oman maailmansa luoda saa
Vuoren huiputtoman
Meren rannattoman
Valtakuntansa rajattoman
Muistot menneisyyden
Näkee taas uudelleen
Näkee läheisen poisnukkuneen
Unen illuusion
Pitää saa omanaan
Kunnes aamu sen vie
Unimaailman haurauden
Rikkoo ääni kaukainen
Aamu valkenee