Keräs tyttö maasta mansikoita heinän kortteeseen
Maistoi yhden, maistoi toisen ja muisti lupauksen
Lupas pojalle illalla tulla heidän piilopaikalleen
Sinne polku metsän reunasta lähti takaa peltojen
Silloin uusi oli polku piilopaikan tien
Silloin uusi oli polku piilopaikan tien
Antoi pojalle tyttö suudelman, niin kuin luvattiin
Maistui huulet mansikalta, niin kuin maistuu vieläkin
Varttui tyttö nuoreksi naiseksi ja poika raamistui
Muutti saman katon alle, kaksi lasta siunaantui
Silloin leveä oli polku piilopaikan tien
Silloin leveä oli polku piilopaikan tien
Arjen vaateet ja työ, joskus yhteisen ajan vei
Silti kumpikaan ei milloinkaan sanonut toiselle ei
Silloin lupaus oli kuva siitä parista, joka piilopaikalleen
Jaksoi uskoa löytävänsä tien uudelleen
Joskus kapea oli polku piilopaikan tien
Joskus kapea on polku piilopaikan tien
Se poika tänään katsoo sitä omaa tyttöään
Niin kuin katsoo vielä silloin, kun ilta hämärtää
Silloin katsoo nuori poika sitä nuorta tyttöään
Vanhan pinnan alta avaa nuorta sydäntään
Siellä on, siellä on, se piilopaikan tie
Siellä on, siellä on, se piilopaikan tie
Siellä on, siellä on, se piilopaikan tie