Kauan olen poissa ollut, silti omaksi seudun tunnistan
Ajan hammas hiljaa murtaa tätä pientä maailmaa
Kasvot vieraat kadun kulmalla, toiset tutun oloiset
Askel hitaampi kuin ennen, tuntemattoman vanhuksen
Heijastusten värittämä, kirkkaiden valojen kapea juova
Ikuisesti muuttuva, ikuisesti elävä
Täällä olen kohdannut, korkeiden talojen varjoissa
Rakkaudelta kieltäytynyt, rakkauteen kietoutunut
Pois on täältä lähdettävä, jotta hetkeksi voisin palata
Aika muistot kultaa, auttaa ikävä murheet unohtamaan
Uudelleen kun hyvästelen, olan taakse vilkaisen
En ole enää niin kuin ennen, olen ehkä onnellinen
Heijastusten värittämä, kirkkaiden valojen kapea juova
Ikuisesti muuttuva, ikuisesti elävä
Täällä olen kohdannut, korkeiden talojen varjoissa
Rakkaudelta kieltäytynyt, rakkauteen kietoutunut