Seikkailuun kiihkeään lähdin jälleen vaikka vaarat tiedostin
Vierivää kiveä karkuun juosta pian sain
Kolhien maailman laitaa solmuun sain kompassin neulankin
Kun kadonnutta aikaa hain
Sumuisen viidakon läpi kauas joen päätepisteeseen
Matkaa vauhditettiin joskus keihäin, jousin
Muinaisen kaupungin raunioilla jätin viestin viimeisen
Ja hehkuviin tuuliin nousin
Kaukokaipuuta se vain oli, mutta vei kuitenkin mennessään
Ja uudestaan, kunnes löytänyt en takaisin
Totuutta ei ilman hulluutta voi saavuttaa milloinkaan
Tulevaisuutta vastaan käydään jo innolla
Omituista uutta vuodet tullessaan tuo
Pitää tottua tylsiin hetkiin ja vain olla
Voimakas on kaiken vuo