Nää kahleet
Ne hajottaa mua
Ne rajottaa mua
Päästä mut irti
Ajatus mun pään sisäl on yhtä tuskaa
Sisimpää sattuu täytyy silti uskaltaa
Kertoo mikä mieltäni painaa
Voisinko hetken purkaa sydämeni vaivaa
Kaikki kantaa oman elämänsä taakkaa
Voiko sen pois antaa, kelaa aikaa parempaa
Samas pistees taas, en poistanu ongelmaa
Aamu sarastaa ja meinaan loppuu palaa
Ehkä näistä raudoista ei pidä luopuu
Tilalle tulis varmasti suurempaa suruu
Parempi kai et vaan muhun sattuu
Sehän on mulle turvallisen tuttuu
Nää kahleet kaulaani kietoutuu
Nää arvet nahkaani painautuu
Menneet on menneet niihin ei sais jäädä kiinni
Tuska ja suru kasvattaa, Deal with it
Nää kahleet
Ne hajottaa mua
Ne rajottaa mua
Päästä mut irti
Nää f*cking kahleet
Ne satuttaa mua
Päästä mut irti
Joo päästä mut irti
Nää kahleet seuraa alusta loppuu
Enkä oikeest haluis niistä luopuu
Raskaalta ne vaan välillä tuntuu
Silti niistä luovu en. Kipuunki turtuu.
Kaikki on harmaata, vuodenajat näyttää samalta
Pysyn matalalla ettei tarvi tippuu korkeelta
Oravanpyörää kuljettu on vuosi sotalla
En osaa lopettaa, enkä kaipaisi muutosta
Sanotaan et univelat kuittaa kuolema
Joku päivä vielä edessäni koittaa tuonela
Yritin dokata, rokata, pokata, ehkä jotakuta motata
Näillä keinoin ei elämään laatuu pysty kokata
Oisko asiat toisin jos viinaa vaa joisin
Murheet pullolle kertoisin, muille pahan olon soisin
Et mua pysty ymmärtää ku oon itekki ymmällää
Teot meidät määrittää, näin mä asiat nään
Peilin eessä nään hahmot menneisyydestä
Tunnen jotain mikä kalvaa mun sisintä
Jollain tavoin täytyy aaveista päästä
Suljen silmät, etin vastausta pimeästä
Tarvin kipeesti jotain josta tarttua kiinni
Jotain konkreettista vaikka punaviini
Nää kahleet satuttaa, hajottaa, rajottaa, ei päästä mua irti
Ehkä mä oon vähä rikki
Nää kahleet
Ne hajottaa mua
Ne rajottaa mua
Päästä mut irti
Nää f*cking kahleet
Ne satuttaa mua
Päästä mut irti
Joo päästä mut irti