Linnoissa Kreivien hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät vietetÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän on morsiammella kruunattu pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Siel viihdyn suon viiniÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä shamppanjaa vaan, sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kylmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä voi olla kuin jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Siks mieluummin maantiellÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tanssin, kun metsien humina se soi.
Tuon kultaisen kulkurin valssin tule kanssani tyttÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö ohoi!
Linnojen Kruunut ne valoa luo ja kristallit kimmaltelee.
Ei liikut kulkuria laisinkaan tuo kun armaansa kans astelee.
HÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän pistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ain raitilla tanssiks kun metsien humina se soi.
Tuon kultaisen kulkurin valssin, tule kanssani tyttÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö, ohoi!
TÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähtinen taivas ja kuutamo yÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö tienviittana kulkurin on,
Jos liiaksi matkalla kiristÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vyÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöt niin poikkean taas talohon.
Siel laulan, taas laulan ja tanssin kun metsien humina se soi.
Tuon kultaisen kulkurin valssin, tule kanssani tyttÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö, ohoi!
SieltÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä valitsen armaan mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä itselleni, jota salassa lemmin mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vain.
HÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän itse ei tietÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä saa lemmestÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäni, se on lohtuna kulkiessain.
Nyt muistellen hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tanssin, kun metsien humina se soi.
Tuon kultaisen kulkurin valssin, tule kanssani tyttÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö, ohoi!