Kuihtunut kangas jo ruskan
Sees on aika päivätönnä
Synkkä sieluni kuvastin
Harmaa taivaan vaskikansi
Nuo syvät salat syysvetten
Leiju, lehvä, vala vire!
Korven yllä kylmä kajo
Kaiku karu rinnassani
Kevään lapsi elää vain suven
Antautuu veessä varttunut sen varaan
Ja niinkuin syystaivaan muuttolinnun tässä maassa
Päättyvä aikani on
Oi hyinen virta, kutsu kaihon unholan
Portti maille tuonen, mis' isät odottavat
Kanna minut ikuiseen tyveneen
Veto vedolla mielein kirkastuu
Näin runo päättyy
Kunis uupumus vie vallan
Sinis muistoni rakkaat
Niin kaunis lämpö syleilee minua
Kulmillani yön musta huntu
Läpi pinnan katselee aavetta maailman
Silmät liikkumattomat