Tääl' tunkiolla tuskan, Tuonelan
Tuo muisto kadonneen valkean
Vaipuu unholaan, yöhön vajoaa
Tääl' taivaanranta on mustaksi maalattu
Kirjottu kielellä kaksikärkisellä
Katkerana kyitä kannan
Kuljen kulkematta kuitenkaan
Maan myrkyllisen ruhtinaana askellan
Madot autuaasti syövät lihaani
Kruunu syöpäläisen kulmillani
Tämä on minun maani, yksin tieni tänne raivasin
Lensin linnuin lailla lehdoilla sinen
Nyt luuuni lukittu kaltereihin maan
Alasimella uusi ketju
Ja vihani kantaa kättein vasaraa
Sydänjuuristani nokiset aaveet syysusvaan
Mis' laulutonna raikaa haaskalinnut
Ja taivas sulaa tummaan veteen
Mis' rammat ja raiskatut pitävät hoviaan
Syljen ikuista sanomaa
Kiroan sinut elämä
Kiroan nimesi, kahlitsijani
Kiroan sinut, elämä, ja kaiken sen pyhän mitä edustat
Kiroan nimesi tuomiolle Tuonen tunkiolle, sillä sinä olet minä!